torstai 4. toukokuuta 2017

Koirajuttuja välillä

Selailin blogia taaksepäin ja tajusin että viimeisimmät koirajutut on Selman ja Vilman muistokirjoitukset.. Vilman kuolemasta tuli vuosi, ja Selman kaksi. Kauhea ikävä on vieläkin molempia. Vuoden verran olen siis elellyt yhden koiran kanssa. Onhan se ollut outoa, mutta samalla niin helppoa. Alma täyttää kohta 9 vuotta, vähän olen mietiskellyt toisen koiran ottamista mutta katsoo nyt..

Kun olen askarteluhuoneessa Alma on ottanut tavaksi istua siinä vieressä olevan nojatuolin selkänojalla vahtimassa :)


Matkalaukku piti tietysti tarkistaa, ettei mitään unohdu


Tuo oranssi vinkulelu on aarre, jota heitellään ja riepotellaan. Vinkunut se ei ole enää pitkään aikaan, mikä on pelkästään positiivista. Tuota lelua saisi heittää tunnista toiseen, ei koskaan kyllästy hakemaan sitä.


Jos tulee olo että yhden koiran kanssa on tylsää, saan äidiltä lainaksi jonkun hänen koirista. Vasemmalta oikealle: Sanni, Peppi ja Simo. Sanni ja Peppi tulivat äidille pari vuotta sitten Simon kavereiksi kun entinen omistaja joutui luopumaan niistä. Simo onkin jonkun verran Alman kaverina, samankokoisina leikkivät ja purkavat energioita. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti