Työkaveri pyysi tekemään rippikortin pojalle. Toiveena oli perinteistä ja sinistä. Poikien kortit on jotenkin tosi vaikeita tehdä. Tytöille on niin paljon helpompaa :) Jotain sain kuitenkin aikaiseksi:
.jpg)
Oli kyllä aika tuskan takana tuonkin tekeminen. En ole saanut istuttua tähän askartelupöydän ääreen Selman kuoleman jälkeen. Sillä kun oli aina tapana istua mun sylissä tai jaloissa kun askartelin. Muutenkin se on koko ajan mielessä. Olihan se mulla melkein 15 vuotta. Vaikka lähtö olikin kaunis (jos niin voi sanoa) niin tämä ikävä on edelleen ihan järjetön. Onneksi on nuo kaksi rakasta, Vilma ja Alma lohduttamassa.
Olin myös Askartelupirtissä pari viikkoa sitten. Se tuli kyllä tarpeeseen kun siellä sai unohtaa kaiken ikävän ja askarrella loistavassa seurassa. Ja shoppailla :) Sain siellä jopa kortteja aikaiseksi, postailen niitä tässä pikkuhiljaa.
Itku meinas minultakin vielä tulla, kun näin tänään Eetun mallisen koiran tiellä. Ei se ikävä helpolla hellitä.
VastaaPoistaKyllähän se helpottaa pikku hiljaa, vaikka nyt ei siltä tunnu. Sain Selman tuhkat kotiin torstaina niin iski taas järjetön ikävä. Tuossa ne nyt ovat pöydällä laatikossa odottamassa että keksin mitä niille teen..
VastaaPoista